Safarilla Udawalawessa

Kävimme Yalan kansallispuiston lisäksi Udawalawen kansallispuistossa safarilla. Udawalawen kansallispuisto sijaitsee Sri Lankan eteläosassa. Udawalawen sanotaan olevan paras ja varmin kansallispuisto norsujen bongaamiseen. Me saimme yhdistettyä kätevästi safarin sekä Mirissan ja Ellan välisen siirtymän. Lähdimme aamulla klo 04 aikaan autokuskin kanssa kohti Udawalawea. Safarin jälkeen kuski ajoi meidät Ellaan, jossa jatkoimme lomaamme. Lisähintaa meidän viemiseen Ellaan ei tullut paljoakaan, joten ratkaisu oli hyvä varsinkin kun Udawalawe sijaitsee Mirissan ja Ellan välillä. Kolmen tunnin safari Udawalawessa ja kyyditykset sinne ja Ellaan maksoivat 26 000 rupiaa eli noin 140 euroa. Meitä ollessa kaksi matkustajaa tuli safarille ja majapaikan vaihdolle hintaa 70 euroa per nenä.

Otimme taas aamusafarin, jotta saimme ihailla auringonnousua eikä ilma ollut vielä aamulla paahtavan kuuma. Yalan safarilla olimme olleet lähes 6 tuntia, mutta Udawalawen ollessa pienempi kansallispuisto kuin Yala, ajattelimme ehdotetun kolmen tunnin riittävän.

Udawalawessa oli vähemmän jeeppejä liikenteessä kuin Yalassa. Mutta kyllä sinnekin saatiin ruuhka aikaan, kun melkein heti safarin alkutaipaleelle osui norsulauma. Kaikki muutkin jeepit jäivät ihailemaan norsuja ja paikka ruuhkautui pahasti. Lopulta osa jeepeistä koitti päästä jatkamaan matkaa ja joutuivat ajamaan mielestäni liiankin läheltä norsuja. Säälitti norsut, jotka selkeästikään eivät tykänneet liian lähellä pörräävistä jeepeistä. On eri asia pysäyttää jeeppi ja sammuttaa se norsun lähistölle kuin ajaa jeepillä norsusta ohi lähietäisyydeltä.

Näimme kaukaa myös norsun, jolla oli syöksyhampaat. Kuskimme kertoi, että tällaiset norsut ovat hyvin harvinaisia ja vielä harvinaisempaa on päästä näkemään sellainen. Myöhemmän googlettelun seurauksena todensin, että totta tosiaan syöksyhampaisia norsuja ei ole joka puskan takana lymyämässä vaan ne ovat todellakin harvinaisia.

Syöksyhampaat omaavan norsun lisäksi näimme toisenkin harvinaisen näyn. Näimme riikinkukon liehittelevän daamiaan. Ja näimme myös riikinkukon onnistuvan liehittelyssään. Toimitus oli onneksi pikainen enkä siitä ottanut kuvia. Jotain yksityisyyttä sentään keskellä tietä hässiville riikinkukoillekin!

Liehittely käynnissä

Pientä elvistelyä onnistuneen pikapanon jälkeen

Näimme Udawalawessa suunnilleen samat eläimet kuin Yalan kansallispuistossakin. Udawalawessa oli vain norsuja enemmän ja kierrettävä puistoalue oli pienempi. Tälläkin kertaa oppaamme oli taitava bongaamaan pieniäkin eläimiä. Hänellä näytti olevan erityinen kiinnostus lintuja kohtaan. Hän pysähtyi jokaisen linnun kohdalla ja selitti meille mikä lintu on kyseessä sekä antoi aikaa lintujen kuvaamiseen. Jossain vaiheessa minua ei enää linnut kiinnostaneet, joten otin kuvia kuskimme mieliksi ja poistin kuvat myöhemmin. Koska tietenkään jäyhä suomalainen ei halua pahoittaa jeeppikuskin mieltä sanomalla, ettei linnut kiinnosta, vaan kohteliaasti esittää linnuista kiinnostunutta ja napsii kuvia.

Villikanoja

Näitä lintuja oli joka paikassa ja pitivät muuten ihan mahdotonta meteliä

Vesipuhveleita

Bambi!

Norsujen bongaamiseen Udawalawen kansallistuisto on hyvä paikka. Sieltä löytyy toki paljon muitakin eläimiä, mutta norsuistaan se on kuuluisa. Udawalawen ja Yalan safareista Yala jäi paremmin mieleen, mutta saattaa johtua siitä, että kävimme siellä ensimmäisenä ja tuolloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Toisella kerralla monet eläimet olivat jo tuttuja eikä samanlaista wau-kokemusta syntynyt. Lisäksi minua hiukan harmitti alussa näkemämme norsulauma, joka kiusaantui jeeppien ympäröimänä olosta. Koitan ajatella, että satunnainen jeeppien ympäröimänä oleminen on parempi vaihtoehto kuin eläintarhassa kaltereiden takana eläminen. Kansallispuistossa eläimet saavat kuitenkin elää vapaana luontaisessa elinympäristössään. Eläinten näkeminen niiden luontaisessa ympäristössään on kokemuksenakin aivan eri kuin eläintarhassa käydessä.