Herkkämahainen Sri Lankalla, kävikö köpelösti?

Aloitetaan nyt sillä, että olen kuuluisa herkästä mahastani. Jopa Euroopassa matkustessa minulla on pääsääntöisesti aina mahavaivoja. Sen kaksi kertaa, kun olen Euroopan ulkopuolella käynyt, olen ollut sairaana viimeistään kotimaassa. Euroopan ulkopuolella olen matkustanut vain Thaimaassa. Toisella Thaimaan reissulla jouduin reissun aikana vuorokaudeksi tiputukseen, kun olo ei pelkillä lääkkeillä lähtenyt kohenemaan. 

Odotusarvoni Sri Lankan reissulle oli se, että mahavaivoja tulee. Ripulipäiväkirjaa en aio tästä postauksesta tehdä eikä se olisi tarpeenkaan, koska mahavaivani ovat paljon monenkirjavammat kuin normaali turistiripuli. Yleinen heikotus ja voimaton olo kertovat minulle mahan olevan ärtynyt jostain syödystä. Viime vuonna Montenegrossa kärsin lähes taukoamatta pienestä heikotuksesta.

Lähdin Sri Lankalle tavoitteena minimoida mahavaivat ja noudattaa turisteille yleisesti neuvottuja keinoja mahavaivojen ehkäisyyn: ei salaattia, majoneesia, jäätelöä eikä jäitä juomiin. Sri Lankalla ei onneksi ole tapana laittaa jäitä juomiin, joten se oli helposti toteutettu. Tilasin ruuaksi aina kypsennettyjä ruokia enkä syönyt koskaan ruuan kyljessä komeilevia kypsentämättömiä vihanneksia. Srilankalainen kanacurry tuli erityisen tutuksi kahden viikon aikana. Se on minun lempiruokani srilankalaisista ruuista. Kaverini tykästyi devilled kanaan, joka on yleensä currya tulisempi. Minä en ole tulisen ruuan ystävä, joten miedompi kanacurry kelpasi minulle. Kylkeen tietenkin papadum-leipää!

Curry

Toinen curry

Sri Lankalla juodaan paljon teetä, koska onhan Sri Lanka yksi maailman isoimmista teen tuottajamaista ja kuuluisa ceylonin teestään. Minä ole teen juoja, joten Sri lanka oli minulle teetaivas. Aamiainen aloitettiin aina teellä. Saatoin juoda aamupalan aikana koko kannullisen teetä huomaamattani. Aamupalalla oli joka paikassa tarjolla myös tuoreita hedelmiä, joita vatsani kesti syödä. Unawatunassa söimme yhtenä aamuna aasialaisen aamupalan. Minulla ei ole mitään hajua mitä tuli syötyä, mutta hyvää oli.

Srilankalainen aamupala hotellissa Unawatunassa

Länsimaalaisempi aamiainen Mirissan hotellissa

Aamiaisella tarjottiin aina tuoreita hedelmiä, joita oli turvallista syödä

Paras aamupala tarjottiin Ellassa vuoristomaisemien äärellä

Mahani pysyi yllätyksekseni kunnossa koko matkan ajan viimeisen aamun aamupalahairahdusta lukuun ottamatta. Söin viimeisenä aamuna Colombon hostellissa aamupalalla tarjotun hiukan löysäksi jätetyn munakkaan. Heikko olo valtasi minut tietenkin juuri, kun olimme lounaalla ihan uskomattaman hyvässä ravintolassa Table Onessa. Oli kertakaikkisen kauheaa olla buffetin äärellä huonovointisena, kun ei voinut nauttia syömästään ruuasta ollenkaan. Väkisin väänsin naamariin joitain ruokia, joiden en olettanut pahentavan oloa. Buffet oli laajin koskaan näkemäni ja tarjolla oli ruokaa maailman joka kolkalta. Jälkiruokapöytäkin oli ainakin 10 metriä pitkä. Jos olet joskus Colombossa niin käy ihmeessä syömässä Table Onessa. Se on hotelli Shangri-Lan oma ravintola. Hotelli on hulppea viiden tähden hotelli ja jos koskaan eksyn Colomboon uudestaan niin majoitun hostellin sijaan siellä.

Loistavasti menneen matkan innoittamana aion alkaa noudattamaan tätä turistiruokavaliota myös jatkossa. Veikkaan viime kesän Montenegron mahavaivojen syyn olleen salaateissa, joita söin lähes päivittäin. Ja mitä Sri Lankaan tulee niin jos minä voin välttää mahavaivat Sri Lankalla niin voi myös muut. Olen käsittänyt, että Sri Lanka on kohtuullisen hygieeninen maa eikä turistiripuli ole jokaisen turistin vakiokokemus (kuten naapurimaa Intiassa). Hyvillä mielin vain herkuttelemaan srilankalaista ruokaa Sri Lankalle. Ja teetä pitää muistaa juoda aina kun on mahdollista!