Tyttöporukalla Virossa 2012, osa 2 Tallinna

Oltuamme Pärnussa 3 päivää vaihdoimme maisemaa Tallinnaan. Tallinnan loman aikana säät suosivat ja meitä lämmitti loppukesän aurinko. Ihmiset nauttivat ruuista ja juomista ulkona ravintoloiden terasseilla (tai patioilla kuten Oulussa sanotaan). Ihastuin Tallinnan vanhaankaupunkiin heti ensi näkemältä. Vanhoja rakennuksia ja kapeita kujia joka suunnalla. Idyllisiä ravintoloita kävelykatujen varsilla. Kuin olisi palannut ajassa taaksepäin monta sataa vuotta.






Olimme varanneet huoneiston Kullessepa Residencesta. Kullassepa Residence sijaitsee aivan Tallinnan vanhankaupungin sydämessä, vain muutaman askeleen päässä Raatihuoneentorilta. Sijainti oli mitä parhain. Tärkeimmät nähtävyydet ja ravintolat olivat kävelymatkan päässä. Kullassepa Residencen huoneiston tasoon emme joutuneet pettymään (vaikkakin pelkäsimme pahinta traumaattisen Pärnun hostellikokemuksen jälkeen). Huoneisto oli pieni kaksio ja meillä oli oma kylpyhuone ja keittiö. Auton jätimme vartioidulle pysäköintialueelle muutaman sadan metrin päähän. Maksu taisi olla vain 7 euroa vuorokaudelta, joten todella edullista pysäköintiä. Huoneistokin oli edullinen sijaintiin ja tasoon nähden. Suosittelen ehdottomasti!

Kullassepa Residence vaaleanharmaa rakennus (toinen oikelta)

Kullassepa katu huoneiston ikkunasta kuvattuna

Olin kotosuomessa tulostanut kartan, johon olin merkannut parisenkymmentä nähtävyyttä Tallinnan vanhankaupungin alueelta. Ystäväni eivät olleet niinkään kiinnostuneita nähtävyyksistä, mutta lähtivät näennäisen iloisesti kiertämään nähtävyyksiä. Olivathan he kuulleet jo kuukauden etukäteen kaikista nähtävyyksistä, jotka minun on PAKKO päästä katsomaan. Kyllä sen verran pitää ystävän tukena olla, että esittää edes kiinnostunutta hänelle tärkeissä asioissa!

Lähdimme siis minun johdollani kiertämään nähtävyyksiä. Lähin nähtävyys oli tietenkin Raatihuoneentori ja Raatihuone. Alakaupungin ehdottomasti näkemisenarvoisin ja kaunein paikka oli kuitenkin Katariinankuja (Katariina Käik). Kujalla kävellessä voi luulla joutuneensa aikakoneeseen ja päässeen takaisin keskiajalle.

Raatihuone

 Ravintola Katariinankujalla

 Vanhan rakennuksen esittely Katariinankujalla

Kävimme katsomassa myös yläkaupunkia eli Toompean mäkeä. Siellä näimme muun muassa Toompean linnan, tuomiokirkon ja lukuisia torneja, joista oma suosikkini on ehdottomasti neitsyttorni. Pitihän nähdä millaiseen torniin entisajan prostituoidut vangittiin. Sain myös päteä kertoessani neitsyttornin historiaa ystävilleni (joita historiatietous kiinnosti kuin kilo sitä itseään).

Jos en vallan erehdy niin tämä on Kiek In De Kök vartiotorni

Neitsyttorni

Pitkä Hermanni (Pikk Hermann)

Nautin täysin rinnoin matkaoppaan roolistani ja nähtävyyksien kiertelystä. Matkakumppanini olivat valitettavasti kiittämättömiä moukkia, joita ei kiinnostanut mikään muu kuin omat piilopullot kassiensa sopukoissa. Tämän huomasin, kun olimme taivaltaneet (minä etunenässä naama kartassa kiinni) koko yläkaupungin läpi. Vaikertelevia huokaisuja alkoi kuulua takaa aina kun pysädyin jonkun vanhan rakennuksen eteen miettimään mikäköhän hieno historiallinen rakennus tämä mahtaa olla. Menimmekin pakollisen nähtävyyskierroksen päätteeksi läheiseen puistoon istuskelemaan ja nauttimaan Tallinnan loppukesän lämpimästä ilmasta ja virvokkeista. Puistossa oli myös nähtävyyttä kerrakseen. Näimme nuoren lemmenparin "hommissa" puistossa. Paparazzina ikuistin myös tämän nähtävyyden kameraani.

Pakollisen nähtävyyskierroksen jälkeen pääsimme itse asiaan eli tutustumaan Tallinnan kauppoihin ja ravintoiloihin. Hintataso Tallinnan ravintoloissa oli kalliimpi kuin Pärnussa, mutta kuitenkin edullisempi kuin Suomessa. Tallinnassa söin elämäni parhaan ruoka-annoksen Peppersack nimisessä ravintolassa vanhassakaupungissa. Valitsimme kyseisen ravintolan, koska se oli juuri sopivan romanttinen ja keskiaikainen krapulapäivän lounasta varten. Suosittelen ravintolaa ehdottomasti kaikille! Miljöö on mitä idyllisin ja ruuat uskomattoman hyviä. Olen kuullut kehuja myös vanhankaupungin Olde Hansa ravintolasta, mutta siellä emme kerenneet tällä reissulla käymään.

Ravintola Peppersack

Alkupalaksi valkosipulileivät dippikastikkeella

Pääruuaksi käsityöläisen unelma <3

Ja seuraavaksi päästäänkin siihen miten olin saanut krapulan, jota parantelin Peppersackissa. Kävimme tutustumassa Tallinnan yöelämään pariinkin otteeseen. Kävimme nuorison suosimissa baareissa, mutta jätimme hulppeimmat ja kalleimmat yökerhot kermapepuille. Ehdottomaksi suosikiksemme nousi Nimeta baari eikä lainkaan sen vuoksi, että siellä naiset saivat 2 drinkkiä yhden hinnalla. Suomen kalliisiin hintoihin tottuneella pihillä naikkosella meni pasmat ihan sekaisin ja tuli otettua drinkkejä oikein kaksin käsin. Kävimme myös yön myöhäisinä tunteina suomalaisia perinteitä kunnioittaen laulamassa karaokea Helsinki nimisessä karaokebaarissa ja hakemassa yölliset mätöt Hesburgerilta.


Shoppailu jäi vähäiseksi Tallinnassa, koska emme uskaltaneet lähteä autolla ajelemaan keskustan ulkopuolella sijaitseviin ostoskeskuksiin kuten Rocca Al Mareen. Kävelymatkan päässä oli kuitenkin sopiva määrä vaateliikkeitä ja pieniä ostoskeskuksia, joita kiersimme.  Kauneushoitoloita oli ympäri Tallinnaa, mutta laadukkaan näköiset liikkeet olivat täyteen buukattu. Löysimme kuitenkin vanhankaupungin sivukadulta venäläisen kauneushoitolan, jossa oli vapaita aikoja. Ystäväni uskaltautui ottamaan siellä ripsienpidennykset. Yhteinen kieli venäläisen kauneushoitolan työntekijän kanssa uupui ja kaverini sai melko muhkeat ripset. Ripset ovat kuitenkin pysyneet hyvin paikallaan ja ystäväni on ollut niihin tyytyväinen. Itse otin kulmien värjäyksen samaan aikaan kun ystävälleni laitettiin ripsiä. Kulmiin en ollut tyytyväinen. Väri oli epätasaisesti laitettu ja kulmat huonosti nypitty. Paremman tuloksen saan, kun värjään itse kotona. Tuli kuitenkin kokeiltua ja lysti maksoi alle kympin, joten ei edes harmita.

Matkamme kohokohta saapui lähtöaamuna, kun pääsimme shoppailemaan farmariautomme takatilan täyteen virvokkeita. Hullaannuimme viinakaupassa niin, että ulos tullessamme ja autoa pakatessamme huomasimme, ettei kaikki ehkä mahdu autoon. Auton takapää viisti melkein maata, kun kaikki viinat oli pakattu kyytiin. Tätä ongelmaa emme olleet ajatelleet kertaakaan matkaa suunnitellessa. Pakkasimme viinat uudelleen ja koitimme saada painoa myös auton etupäähän laittamalla pulloja apukuskin jalkatilaan. Laiha lohtuhan se oli, mutta koitimme edes jotenkin säästää autorukkaa. En muista milloin olin viimeksi jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun käynnistin auton ja lähdin ajamaan eteenpäin. Huokaisimme kaikki helpotuksesta, kun auto lähti soljumaan eteenpäin kohtuullisen vaivattomasti. Autonihan on surullisen kuuluisa laiskuudestaan. Monesti olemme ihmetelleet kuka ääliö laittaa isoon farmariautoon 1,6 litran moottorin? Toisaalta voisi ihmetellä kuka ääliö ostaa sellaisen auton... Enpähän ainakaan kaahaa liikenteessä, kun autolla ei edes pääse satasta lujempaa ellei ole aikaa kiihdyttää puolta tuntia. No yhtä kaikki pääsimme kotimatkalle ja ihme kyllä pääsimme ehjinä kotiin. Auto kylläkin veteli viimeisiään ja siihen piti tehdä iso ja kallis remontti reissun jälkeen, mutta se nyt on pikkuseikka.

Summa summarum: voin suositella Viron matkailua lämpimästi kaikille. Itse aion ehdottomasti lähteä sinne vielä uudelleen. Tallinnaan vien seuraavalla kerralla jonkun pahaa-aavistamattoman kaverin, joka joutuu tällä kertaa juoksemaan kanssani läpi kaikki nähtävyydet. Paljonhan jäi vielä nähtävää.


Kommentit

Suositut tekstit