Tyttöporukalla Virossa 2012, osa 2 Tallinna
Oltuamme
Pärnussa 3 päivää vaihdoimme maisemaa Tallinnaan. Tallinnan loman
aikana säät suosivat ja meitä lämmitti loppukesän aurinko. Ihmiset
nauttivat ruuista ja juomista ulkona ravintoloiden terasseilla (tai
patioilla kuten Oulussa sanotaan). Ihastuin
Tallinnan vanhaankaupunkiin heti ensi näkemältä. Vanhoja rakennuksia ja
kapeita kujia joka suunnalla. Idyllisiä ravintoloita kävelykatujen
varsilla. Kuin olisi palannut ajassa taaksepäin monta sataa vuotta.
Olimme varanneet huoneiston Kullessepa Residencesta. Kullassepa Residence sijaitsee aivan Tallinnan vanhankaupungin sydämessä, vain muutaman askeleen päässä Raatihuoneentorilta. Sijainti oli mitä parhain. Tärkeimmät nähtävyydet ja ravintolat olivat kävelymatkan päässä. Kullassepa Residencen huoneiston tasoon emme joutuneet pettymään (vaikkakin pelkäsimme pahinta traumaattisen Pärnun hostellikokemuksen jälkeen). Huoneisto oli pieni kaksio ja meillä oli oma kylpyhuone ja keittiö. Auton jätimme vartioidulle pysäköintialueelle muutaman sadan metrin päähän. Maksu taisi olla vain 7 euroa vuorokaudelta, joten todella edullista pysäköintiä. Huoneistokin oli edullinen sijaintiin ja tasoon nähden. Suosittelen ehdottomasti!
Olimme varanneet huoneiston Kullessepa Residencesta. Kullassepa Residence sijaitsee aivan Tallinnan vanhankaupungin sydämessä, vain muutaman askeleen päässä Raatihuoneentorilta. Sijainti oli mitä parhain. Tärkeimmät nähtävyydet ja ravintolat olivat kävelymatkan päässä. Kullassepa Residencen huoneiston tasoon emme joutuneet pettymään (vaikkakin pelkäsimme pahinta traumaattisen Pärnun hostellikokemuksen jälkeen). Huoneisto oli pieni kaksio ja meillä oli oma kylpyhuone ja keittiö. Auton jätimme vartioidulle pysäköintialueelle muutaman sadan metrin päähän. Maksu taisi olla vain 7 euroa vuorokaudelta, joten todella edullista pysäköintiä. Huoneistokin oli edullinen sijaintiin ja tasoon nähden. Suosittelen ehdottomasti!
Kullassepa Residence vaaleanharmaa rakennus (toinen oikelta)
Kullassepa katu huoneiston ikkunasta kuvattuna
Olin
kotosuomessa tulostanut kartan, johon olin merkannut parisenkymmentä
nähtävyyttä Tallinnan vanhankaupungin alueelta. Ystäväni eivät olleet
niinkään kiinnostuneita nähtävyyksistä, mutta lähtivät näennäisen
iloisesti kiertämään nähtävyyksiä. Olivathan he kuulleet jo kuukauden
etukäteen kaikista nähtävyyksistä, jotka minun on PAKKO päästä
katsomaan. Kyllä sen verran pitää ystävän tukena olla, että esittää edes
kiinnostunutta hänelle tärkeissä asioissa!
Lähdimme siis minun johdollani kiertämään nähtävyyksiä. Lähin nähtävyys oli tietenkin Raatihuoneentori ja Raatihuone. Alakaupungin ehdottomasti näkemisenarvoisin ja kaunein paikka oli kuitenkin Katariinankuja (Katariina Käik). Kujalla kävellessä voi luulla joutuneensa aikakoneeseen ja päässeen takaisin keskiajalle.
Lähdimme siis minun johdollani kiertämään nähtävyyksiä. Lähin nähtävyys oli tietenkin Raatihuoneentori ja Raatihuone. Alakaupungin ehdottomasti näkemisenarvoisin ja kaunein paikka oli kuitenkin Katariinankuja (Katariina Käik). Kujalla kävellessä voi luulla joutuneensa aikakoneeseen ja päässeen takaisin keskiajalle.
Raatihuone
Ravintola Katariinankujalla
Vanhan rakennuksen esittely Katariinankujalla
Kävimme katsomassa myös yläkaupunkia eli Toompean mäkeä. Siellä näimme muun muassa Toompean linnan, tuomiokirkon ja lukuisia torneja, joista oma suosikkini on ehdottomasti neitsyttorni. Pitihän nähdä millaiseen torniin entisajan prostituoidut vangittiin. Sain myös päteä kertoessani neitsyttornin historiaa ystävilleni (joita historiatietous kiinnosti kuin kilo sitä itseään).
Jos en vallan erehdy niin tämä on Kiek In De Kök vartiotorni
Neitsyttorni
Pitkä Hermanni (Pikk Hermann)
Nautin täysin rinnoin matkaoppaan roolistani ja nähtävyyksien kiertelystä. Matkakumppanini olivat valitettavasti kiittämättömiä moukkia, joita ei kiinnostanut mikään muu kuin omat piilopullot kassiensa sopukoissa. Tämän huomasin, kun olimme taivaltaneet (minä etunenässä naama kartassa kiinni) koko yläkaupungin läpi. Vaikertelevia huokaisuja alkoi kuulua takaa aina kun pysädyin jonkun vanhan rakennuksen eteen miettimään mikäköhän hieno historiallinen rakennus tämä mahtaa olla. Menimmekin pakollisen nähtävyyskierroksen päätteeksi läheiseen puistoon istuskelemaan ja nauttimaan Tallinnan loppukesän lämpimästä ilmasta ja virvokkeista. Puistossa oli myös nähtävyyttä kerrakseen. Näimme nuoren lemmenparin "hommissa" puistossa. Paparazzina ikuistin myös tämän nähtävyyden kameraani.
Pakollisen nähtävyyskierroksen jälkeen pääsimme itse asiaan eli tutustumaan Tallinnan kauppoihin ja ravintoiloihin. Hintataso Tallinnan ravintoloissa oli kalliimpi kuin Pärnussa, mutta kuitenkin edullisempi kuin Suomessa. Tallinnassa söin elämäni parhaan ruoka-annoksen Peppersack nimisessä ravintolassa vanhassakaupungissa. Valitsimme kyseisen ravintolan, koska se oli juuri sopivan romanttinen ja keskiaikainen krapulapäivän lounasta varten. Suosittelen ravintolaa ehdottomasti kaikille! Miljöö on mitä idyllisin ja ruuat uskomattoman hyviä. Olen kuullut kehuja myös vanhankaupungin Olde Hansa ravintolasta, mutta siellä emme kerenneet tällä reissulla käymään.
Ravintola Peppersack
Alkupalaksi valkosipulileivät dippikastikkeella
Pääruuaksi käsityöläisen unelma <3
Ja
seuraavaksi päästäänkin siihen miten olin saanut krapulan, jota
parantelin Peppersackissa. Kävimme tutustumassa Tallinnan yöelämään
pariinkin otteeseen. Kävimme nuorison suosimissa baareissa, mutta
jätimme hulppeimmat ja kalleimmat yökerhot kermapepuille. Ehdottomaksi
suosikiksemme nousi Nimeta baari eikä lainkaan sen vuoksi, että siellä
naiset saivat 2 drinkkiä yhden hinnalla. Suomen kalliisiin hintoihin
tottuneella pihillä naikkosella meni pasmat ihan sekaisin ja tuli
otettua drinkkejä oikein kaksin käsin. Kävimme myös yön myöhäisinä
tunteina suomalaisia perinteitä kunnioittaen laulamassa karaokea
Helsinki nimisessä karaokebaarissa ja hakemassa yölliset mätöt
Hesburgerilta.
Shoppailu
jäi vähäiseksi Tallinnassa, koska emme uskaltaneet lähteä autolla
ajelemaan keskustan ulkopuolella sijaitseviin ostoskeskuksiin kuten
Rocca Al Mareen. Kävelymatkan päässä oli kuitenkin sopiva määrä
vaateliikkeitä ja pieniä ostoskeskuksia, joita kiersimme.
Kauneushoitoloita oli ympäri Tallinnaa, mutta laadukkaan näköiset
liikkeet olivat täyteen buukattu. Löysimme kuitenkin vanhankaupungin
sivukadulta venäläisen kauneushoitolan, jossa oli vapaita aikoja.
Ystäväni uskaltautui ottamaan siellä ripsienpidennykset. Yhteinen kieli
venäläisen kauneushoitolan työntekijän kanssa uupui ja kaverini sai
melko muhkeat ripset. Ripset ovat kuitenkin pysyneet hyvin paikallaan ja
ystäväni on ollut niihin tyytyväinen. Itse otin kulmien värjäyksen
samaan aikaan kun ystävälleni laitettiin ripsiä. Kulmiin en ollut
tyytyväinen. Väri oli epätasaisesti laitettu ja kulmat huonosti nypitty.
Paremman tuloksen saan, kun värjään itse kotona. Tuli kuitenkin
kokeiltua ja lysti maksoi alle kympin, joten ei edes harmita.
Matkamme kohokohta saapui lähtöaamuna, kun pääsimme shoppailemaan farmariautomme takatilan täyteen virvokkeita. Hullaannuimme viinakaupassa niin, että ulos tullessamme ja autoa pakatessamme huomasimme, ettei kaikki ehkä mahdu autoon. Auton takapää viisti melkein maata, kun kaikki viinat oli pakattu kyytiin. Tätä ongelmaa emme olleet ajatelleet kertaakaan matkaa suunnitellessa. Pakkasimme viinat uudelleen ja koitimme saada painoa myös auton etupäähän laittamalla pulloja apukuskin jalkatilaan. Laiha lohtuhan se oli, mutta koitimme edes jotenkin säästää autorukkaa. En muista milloin olin viimeksi jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun käynnistin auton ja lähdin ajamaan eteenpäin. Huokaisimme kaikki helpotuksesta, kun auto lähti soljumaan eteenpäin kohtuullisen vaivattomasti. Autonihan on surullisen kuuluisa laiskuudestaan. Monesti olemme ihmetelleet kuka ääliö laittaa isoon farmariautoon 1,6 litran moottorin? Toisaalta voisi ihmetellä kuka ääliö ostaa sellaisen auton... Enpähän ainakaan kaahaa liikenteessä, kun autolla ei edes pääse satasta lujempaa ellei ole aikaa kiihdyttää puolta tuntia. No yhtä kaikki pääsimme kotimatkalle ja ihme kyllä pääsimme ehjinä kotiin. Auto kylläkin veteli viimeisiään ja siihen piti tehdä iso ja kallis remontti reissun jälkeen, mutta se nyt on pikkuseikka.
Summa summarum: voin suositella Viron matkailua lämpimästi kaikille. Itse aion ehdottomasti lähteä sinne vielä uudelleen. Tallinnaan vien seuraavalla kerralla jonkun pahaa-aavistamattoman kaverin, joka joutuu tällä kertaa juoksemaan kanssani läpi kaikki nähtävyydet. Paljonhan jäi vielä nähtävää.
Matkamme kohokohta saapui lähtöaamuna, kun pääsimme shoppailemaan farmariautomme takatilan täyteen virvokkeita. Hullaannuimme viinakaupassa niin, että ulos tullessamme ja autoa pakatessamme huomasimme, ettei kaikki ehkä mahdu autoon. Auton takapää viisti melkein maata, kun kaikki viinat oli pakattu kyytiin. Tätä ongelmaa emme olleet ajatelleet kertaakaan matkaa suunnitellessa. Pakkasimme viinat uudelleen ja koitimme saada painoa myös auton etupäähän laittamalla pulloja apukuskin jalkatilaan. Laiha lohtuhan se oli, mutta koitimme edes jotenkin säästää autorukkaa. En muista milloin olin viimeksi jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun käynnistin auton ja lähdin ajamaan eteenpäin. Huokaisimme kaikki helpotuksesta, kun auto lähti soljumaan eteenpäin kohtuullisen vaivattomasti. Autonihan on surullisen kuuluisa laiskuudestaan. Monesti olemme ihmetelleet kuka ääliö laittaa isoon farmariautoon 1,6 litran moottorin? Toisaalta voisi ihmetellä kuka ääliö ostaa sellaisen auton... Enpähän ainakaan kaahaa liikenteessä, kun autolla ei edes pääse satasta lujempaa ellei ole aikaa kiihdyttää puolta tuntia. No yhtä kaikki pääsimme kotimatkalle ja ihme kyllä pääsimme ehjinä kotiin. Auto kylläkin veteli viimeisiään ja siihen piti tehdä iso ja kallis remontti reissun jälkeen, mutta se nyt on pikkuseikka.
Summa summarum: voin suositella Viron matkailua lämpimästi kaikille. Itse aion ehdottomasti lähteä sinne vielä uudelleen. Tallinnaan vien seuraavalla kerralla jonkun pahaa-aavistamattoman kaverin, joka joutuu tällä kertaa juoksemaan kanssani läpi kaikki nähtävyydet. Paljonhan jäi vielä nähtävää.
Kommentit
Lähetä kommentti