Syysreissu Viroon 2013

Teimme tyttöporukalla viiden päivän matkan Viroon elokuun puolessa välissä 2013. Matkaseurue oli hiukan eri kuin vuosi sitten, mutta tyttöporukalla mentiin tänäkin vuonna. Mukana reissussa olivat siskoni ja työkaverini. Vietimme kaksi ensimmäistä yötä Pärnussa, josta siirryimme Tallinnaan kolmeksi yöksi. Tallinnassa ei ollut paineita käydä joka ikisellä nähtävyydellä, koska kiersimme tärkeimmät jo viime vuonna.

Pärnu

Kotoa Pohjois-Pohjanmaalta lähtiessä keli oli kelvollinen, mutta Helsinkiin saavuttaessa alkoi sataa oikein urakalla. Sama trendi jatkui Tallinnaan ja aina Pärnuun saakka. Majoituimme Pärnussa Alviine Apartmentsin kahden makuuhuoneen huoneistossa. Huoneistoon kuului kaksi huonetta, joissa molemmissa oli kaksi erillistä sänkyä, sekä keittiö ja pesuhuone. Alviine Apartments sisältää kolme huoneistoa, joista kaksi muuta olivat alakerrassa. Meidän huoneisto oli yläkerrassa ja sinne oli oma sisäänkäynti. Alakerrassa majoittui kuulemma venäläinen pari, jotka olivat huoneistojen vuokraajan mukaan "hiljaisia". En tiedä vihjailiko hän meille, että meidänkin olisi soveliasta olla hiljaisia (mitä emme olleet) vai kertoiko hän tämän siksi, että venäläisillä on yleensä öykkärimaine ulkomailla.

Huoneistomme oli loistava. Keittiössä oli kaikki tarvittavat välineet ja paikka oli siisti. Viime vuonnahan meillä ei käynyt ihan niin hyvä tuuri majapaikan suhteen, mutta tällä kertaa onnisti. Keittiö oli pieni, joten ruokailimme aina toisessa makuuhuoneista. Vessassa ei ollut käsienpesuallasta, joten pesimme kädet joko suihkun alla tai keittiössä. Hyvin pieniä puutteita, kun muuten paikka oli viihtyisä. Pärnun keskustaan oli noin kilometri. Matka taittui kävellen kymmenessä minuutissa.

Olin merkinnyt karttaan huolimattomasti huoneistomme sijainnin ja aluksi päädyimme luulemaan tätä huonetoksemme. Itse olin nähnyt kuvan talosta, johon majoitumme, joten tiesin, ettei tuo ole oikea talo, mutta siskoni kerkesi jo pelästyä pahanpäiväisesti.

Alviine Apartments

Ensimmäinen makuuhuone, joka toimi meillä olohuoneena.

Toinen makuuhuone oli paljon isompi, mutta siellä ei tullut vietettyä aikaa ollenkaan.

Huoneistomme minikeittiö.

Ensimmäisen illan vietimme omassa huoneistossa. Vettä tuli kaatamalla ja meitä väsytti. Ihailimme ikkunasta salamointia ja keräsimme voimia seuraavia päiviä varten. Saatoimme myös valvottaa "hiljaisia" venäläisiä juttelemalla ja nauramalla isoon ääneen yömyöhään saakka. Seuraavana aamuna ei tullut vettä, mutta taivas oli pilvinen. Emme viitsineet lähteä rannalla käymään, koska vettä tihkutti välillä. Kävelimme Pärnun keskustaan ja kävimme siellä ostoskeskuksissa (kuten Port Artur) shoppailemassa. Port Arturista löytyy muun muassa Terranova, joka on H&M-tyyppinen huokeahintaisten vaatteiden liike. Parhaat ostokset löysimme kuitenkin hiukan keskustan itäpuolelta Panda-nimisestä "rättikaupasta". Myös keskustassa kävelykadulla on "rättikauppa", jossa myydään halpoja Aasiasta tuotuja vaatteita. Vielä idempänä keskustasta olisi ollut Kaubamajakas -ostoskeskus, mutta siellä pistäydyimme vain ruokaostoksilla Pärnuun tullessamme. Kaubamajakas on moderni kauppakeskus, jossa on esimerkiksi suomalaislle tutut Seppälä ja Hesburger.

Ainoana kokonaisena Pärnun päivänämme emme käyneet ravintolassa syömässä vaan välipalalla Georgessa. Georgesta saa kunnon ruokaakin, mutta me ihastuimme leivonnaisiin, marja-annoksiin ja voileipäkakkuihin. Georgessa syöminen ei käy kukkaron päälle ja ruoka on hyvää. Suosittelen! Toinen suosittelemisen arvoinen ruokapaikka on italialainen pizzoihin ja pastoihin erikoistunut ravintola Steffani, jossa kävinne viimeisenä Pärnun aamuna varhaisella lounaalla. Steffanissa hinnat ovat huokeat ja annokset suuret. Jos kaikkea ei jaksa syödä, saa lopun ruuan rasiassa mukaan. Itse söin omasta 5,80 euron annoksesta kaksi kertaa mahan täyteen. Virossa löytyy myös kaupoissa ihania leivonnaisia, kokonaisia kakkuja ja jopa voileipäkakkuja.

Georg

Steffani

Los Steffanis Burritos 6,50e Steffanilla.

Kanakori 5,50e Steffanilla.

Pollo alla Provence 5,80e Steffanilla.

Toisena päivänä Pärnussa päätimme lähteä iltasella tutustumaan Pärnun yöelämään. Tietenkin illalla alkoi tulla vettä kuin saavista kaatamalla. Odotimme pitkään sateen laantumista, jotta pääsemme lähtemään keskustaa kohden. Tietenkään meillä ei ollut sateenvarjoja mukana, joten laitoimme tyhjät ostoskassit päidemme päälle ja lähdimme talsimaan kohti Pärnun keskustaa (valitettavasti tästä ei ole kuvamateriaalia, koska emme viitsineet jäädä sateeseen yhtään pitemmäksi aikaa kuin oli pakko). Suuntasimme paikkaan, josta kuului eniten meitä miellyttävää musiikkia. Ensimmäinen kuppila oli virhe, koska se oli vain pubi täynnä hienosti pukeutuneita pariskuntia. Toisella kertaa osuimme nappiin ja päädyimme yökerho Mirageen. Arkena paikka ei tietenkään ollut tupaten täynnä, mutta olipahan ainakin tilaa tanssia. Miragessa soi tämän päivän kuumimmat hitit ja hyviä vanhoja klassikoita 90-luvulta.

Tanssimisesta tuli mieleeni virolaiset miehet. Ovat muuten aika aggressiivista sorttia naisteniskupuuhissa. Eräskin mies pyysi kaveriani tanssimaan. Heti tanssilattialle päästyään mies alkoi lääpimään kaveriani eikä touhussa ollut tietoakaan tanssimisesta. Se "tanssi" loppui lyhyeen. Siitähän mies ei vielä luovuttanut vaan hetken päästä sohvalla istuessamme hyökkäsi hän hajareisin kaverini päälle istumaan. Muutamat fuck offit piti huutaa ennen kuin mies ymmärsi, ettei lähestymistapa ole toivottu. Seurasimme myös Tallinnassa miesten lähestymistapoja. Hyvin röyhkeästi miehet tekevät tuttavuutta naisten kanssa. Hyvin pienestä eleestä näyttävät saavan rohkeutta alkaa "ahdistelemaan". Ehkä me olimme vain takakireitä hiekkiksiä Suomesta, koska virolaiset naiset eivät näyttäneet panevan pahakseen miesten aggressiivista lähestymistapaa.

Tanssikansalle suosittelen Pärnussa Miragea

Tallinna

Tallinnassa viihdyimme kolme yötä. Olimme varanneet Booking.comin kautta huoneiston Ites Town Hall Square Apartment:lta. Huoneisto oli kahden makuuhuoneen huoneisto saunalla. Neliöitä huoneistossa oli ainakin 80 ja huoneisto sijaitsi Vanhankaupungin keskustassa Raatihuoneentorilla. Olimme pyllähtää pepullemme, kun näimme kuinka luksus huoneistomme oli. Olohuoneessa oli radio ja iso taulutelevisio, josta näkyi suomalaisten kanavien (tv1 ja tv2) lisäksi kansainvälisiä kanavia (kuten laatukanava MTV, jota minulla ei onneksi näy kotona). Meillä oli myös kaksi vessaa ja pyykinpesukone. Saunaan mahtui valitettavasti kerralla vain kaksi henkeä, mutta kun saunan  laittoi päälle, koko pesuhuone oli yhtä lämmin kuin sauna. Virolaisilla on ilmeisesti omanlainen tapa käydä saunassa, koska saunassa ei ollut saunakauhaa eikä -kiulua. 

Pakko oikein erikseen mainostaa, että huoneiston sängyt olivat ihanan pehmeät ja kutsuvat. Olisin voinut viettää melkein koko loman sängyssä. Kehuin Tallinnassa baarissakin eräälle suomalaiselle miehelle kuinka ihanat sängyt meillä on ja kuinka minulla on parisänky ihan yksinään käytössä. Kuulostin kuulemma ihan siltä, että olisin halunnut seuraa sänkyyn, vaikka oikeasti vain kehuin kuinka ihana sänky minua odottaa (saatoin olla aika väsynyt aamuyöllä ja siksi haaveilla sängystä).

Ites Town Hall Square Apartment Raatihuoneentorilta kuvattuna

Telkku ja radio, jotka toivat elämää huoneistoon. Kolmesta naisesta kun ei lähde vielä tarpeeksi ääntä. :)

Kahden hengen sauna

Minun sänky <3

Tallinnassa kävimme päivisin kuljailemassa päämäärättömästi Vanhassakaupungissa ja shoppailemassa. Iltaisin tutustuimme Tallinnan yöelämään. Löysimme viime vuonna lempibaarin Nimetan, jossa vietimme myös tällä kertaa paljon aikaa. Mietimme jossain vaiheessa mihin aikaan Tallinnassa menevät baarit kiinni, ja tulimme siihen tulokseen, että ainakin torstaisin ne menevät kiinni jo viideltä. Ainakin Nimetasta meidät ohjattiin ulos viiden aikaan aamuyöllä. Nimeta on vaihto-opiskelijoiden ja urheilun ystävien suosiossa. Tälläkin kertaa Nimetassa oli paljon kansainvälistä porukkaa. Kävimme myös Club Hollywoodissa. Paikka oli näkemisen arvoinen, mutta musiikki (joku ihmeen trance-tekno-jumputus) pilasi tunnelman. Ilmeisesti musiikilla on kannattajansa, koska baari on Tallinnan suosituimpia. No me emme Hollywoodissa kauaa viihtyneet (olisihan se jo nimestä pitänyt arvata) ja palasimme tuttuun ja turvalliseen Nimetaan. Vanhankaupungin alueella on paljon erilaisia baareja ja klubeja, joten valinnanvaraa on. 

Tallinnan ravintoloista en voi sen kummemmin kertoa, koska emme käyneet niissä. Tai jos jonkun mielestä Hesburger ja Amarillo ovat käymisen arvoisia ruokapaikkoja Tallinnassa niin sitten. Matkakumppanini eivät arvosta kulinaristisia kokemuksia ja siksi laadukkaat ravintolat jäivät tällä kertaa kokematta. Näin jälkikäteen ajateltuna semisti harmittaa, etten mennyt yksin Peppersackiin syömään. Toisaalta en minä ollut pitkään aikaan käynyt Heselläkään, joten kokemus se oli sekin. Hesen ruoka oli täysin samaa kuin Suomessa, mutta halvempaa. Amarillo sijaitsi Viru-hotellin alakerrassa, joten siellä puhuivat tarjoilijatkin selkeää suomen kieltä samoin kuin kaikki muutkin ruokailijat. Jos tykkää Suomessa Amarillosta eikä halua kokea lomalla mitään uutta, kannattaa mennä syömään Amarilloon Viru Keskukseen.

Shoppailemassa kävimme Vanhankaupungin tuntumassa olevissa ostoskeskuksissa sekä bussilla Rocca Al Mare -ostoskeskuksessa hieman keskustan ulkopuolella. Rocca Al Mareen pääsee satamasta ilmaisella bussilla. Ajantasaiset aikataulut löytyvät Rocca Al Maren kotisivuilta. Suosittelen varaamaan aikaa ostoskeskuksen kiertämiseen useamman tunnin. Ei kannata tehdä kuten me eli valvoa aamuun saakka ja lähteä ostoksille vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Parin tunnin aikana emme päässeet edes alakerrosta pitemmälle. Siskoni shoppaili yksin ja oli shoppaillut meitä muita ahkerammin ja käynyt toisessa kerroksessakin. Hänelle kahden tunnin shoppailu riitti hyvin, koska hän oli lähtenyt joka liikkeestä uusien ostoskassien kanssa pois. Kahdessa tunnissa hän sai kasattua jo aimo annoksen uusia vaatteita. Joku voisi jopa sanoa, että hiukan liikaakin. Itse pidin NewYorker -liikkeestä, joita löytyy melkein jokaisesta kauppakeskuksesta Tallinnassa. Vaatteet olivat nuorekkaita ja kohtuuhintaisia, muttei mitään ihan halpiskrääsää.

Shoppailun ja yöelämän lisäksi kävimme kävellen tutkailemassa Vanhaakaupunkia. Koitimme mennä Bastionin tunneleihin, mutta sinne pääsee vain opastetuille kierroksille, jotka pitää varata etukäteen. Me olisimme mahtuneet vironkieliselle kierrokselle, mutta jätimme sen väliin. Kierros kestää noin tunnin ja olisi kiva, jos opastuksesta ymmärtäisikin jotain. Kierroksia järjestetään myös englanniksi ja sellaiselle aion mennä seuraavan kerran Tallinnassa käydessäni. Kävimme kävellen katsomassa neitsyttornin, Katariinankujan (moneen kertaan tietenkin) sekä Toompean mäen näköalapaikat. Kävimme myös Vapauden aukiolla sijaitsevassa Jaanin kirkossa rauhoittumassa kaiken biletyksen keskellä sekä muutamassa taidegalleriassa nauttimassa kulttuurista.

Kiek in de Kök

Neitsyttorni

Olevisten kirkko

Vapauden aukio

Vanhakaupunki Toompean mäen näköalapikalta

Kävimme yhtenä iltana tutustumassa Vanhassakaupungissa sijaitsevassa kidutusmuseossa. Kidutusmuseon edessä oli lähes aina muutama pyöveli antamassa museon esitteitä. Välillä pyövelit olivat maallistuneet niin, että juttelivat muina miehinä kännykkään samalla kun heiluttelivat kirvveitään. Minusta kidutusmuseo oli varsin hyvä ja kattava. Ehkä liiankin hyvä, koska jouduin lähtemään kesken kaiken pois. Seikkaperäiset kertomukset eri tavoista kiduttaa ihmistä olivat minulle liikaa. Museossa esiteltiin eri kidutusvälineitä. Opasta museossa ei ollut vaan kidutusvälineen vieressä oli selostus välineestä ja sen käyttötarkoituksesta viroksi, englanniksi, venäjäksi ja suomeksi. Museo ei ollut mikään suuri, mutta ihan riittävä ainakin minun tarpeilleni saada itselleni kuvottava olo.

Näin saatiin melkein viikko Virossa vietettyä ja paljon jäi nähtävää seuraavaan kertaan. Seuraavalla kerralla tuskin menemme enää "rantalomalle" Pärnuun vaan suuntaamme jonnekin muualle päin Viroa. Tallinnaan on pakko palata, koska sinne jäi vielä paljon nähtävää.