Kesälomareissu Kreetalle 2012

Kävin vuonna 2012 kesälomallani elokuussa viikon matkalla Kreetalla. Matkan varasin heinäkuussa huomattuani, että täältä "pohjoisesta" (Oulusta) pääsee suoralla lennolla kohtuu halvalla pakettimatkalle Kreetalle. Intouduin niin, että varasin matkan sen kummemmin miettimättä mitään sellaisia sivuseikkoja, kuten haluaako matkakumppanini lähteä mukaan tai onko minulla varaa matkaan. Muutama näihin kysymyksiin liittyvä takapakki koettiin ennen lomalle lähtöä, mutta niistä selvittiin ja pääsin käymään Kreetan lämpimällä saarella sisareni ja kaveripariskunnan kanssa. Joskus kannattaa luottaa intuitioon ja tehdä niin kuin mieli tekee sen kummemmin miettimättä. Tätä mieltä en ollut kahta viikkoa ennen matkaa, kun huomasin olevani vailla matkaseuraa, vaikka olin maksanut jo matkat kahdelle hengelle. Onneksi rakas pikkusiskoni tuli hätiin ja "suostui" lähtemään minun kustantamalle matkalle. Kaamea kohtalo pikkusiskollani. Oikein pahaa teki viedä hänet väkipakolla 30 asteen helteeseen uimaan mereen ja ottamaan aurinkoa. Totta kai kuka tahansa viettää mieluummin aikaa sateisessa ja kylmässä Suomessa koulun penkillä istuen. Siskolle jäi varmaankin ikuiset traumat lomasta (itseasiassa jäi, mutta siitä tuonnempana).

Minun pitäisi varmaan kertoa jotain hyödyllistä kokemuksistani Kreetalla eikä vain surkutella sisareni kohtaloa. Olimme siis Kreetalla elokuussa 2012 ja hotellimme oli Agia Marinan kylässä. Agia Marina oli kohtuullisen rauhallinen kylä. Toki Agia Marina elää turismilla ja kaikki palvelut on turisteille suunnattuja, mutta katukuvasta uupui humalaiset turistit ja väenpaljous. Pääkadulta löytyi ravintoloita ja turistikauppoja, mutta iltaelämää Agia Marinassa ei ollut. Iltaelämää löytyi kävelymatkan päässä olevasta Plataniaksen kylästä. Tokikaan en suosittele lähtemään korkeimmat korot viuhuen kävellen Plataniakseen (kuten itse tein), koska se reissu voi päätyä kipeisiin jalkoihin ja kotimatkaan avojaloin korkkarit kädessä. Jos olette minua kokeneempia korkkarikävelijöitä niin antaa palaa. Plataniaksesta löytyy Agia Marinaan nähden enemmän yökerhoja (joita Agia Marinassa taisi olla pyöreä nolla), ravintoloita ja kauppoja. 

Agia Marinan ranta

Majoituimme Mastorakis Villageen, joka on keskitasoinen huoneistohotelli pienen kujan päässä alle 200 metrin päästä rannasta ja Agia Marinan pääkadulta. Hotelli oli perustasoinen ja siisti. Huoneita oli eri kokoisia ja tietenkin minulle ja siskolleni tuli pienin mahdollinen yksiö. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, koska harvemmin reissussa hotellihuoneessa aikaa viettää muuten kuin nukkuen. Huoneeseen olisin kuitenkin kaivannut leivänpaahdinta ja mikroaaltouunia. Siskoni pakastepizzojen ystävänä (kyllä vain myös lomalla!) olisi kaivannut uunia, mutta se ei taida olla yleinen mukavuus edes huoneistohotelleissa. Hotellin työntekijöiden kanssa emme olleet tekemissä kuin loman alussa ja lopussa. Saavuimme hotellille puolen yön maissa viikonloppuna ja hotellin miestyöntekijät haisivat vahvasti viinalle. Kai he olivat tulleet vain näyttämään suurelle turistimäärälle heidän huoneensa, koska sen päivän jälkeen kyseisiä miehiä en enää nähnyt. Kaiken kaikkiaan hotellista jäi hyvä fiilis ja voin suositella sitä kaikille muille paitsi bilehileille (sijainnin vuoksi).

Mastorakis Village

Sää arvatenkin oli elokuussa kuuma. Päivisin oli lämmintä reilut 30 astetta ja yölläkään ei (normaalin ihmisen) tarvinnut palella. Jos vilukissa lähtee Kreetalle niin suosittelen kuumuudesta huolimatta villasukkien ottamista mukaan. Minua alkoi illalla paleltamaan varpaita vaikka muuten pärjäsin hellemekolla yölläkin. Päivisin kuumuus oli niin kova, ettei tehnyt mieli lähteä kiertelemään kylille. Tämän vuoksi meillä jäi niinkin suuri nähtävyys kuin Hanian kaupungin keskusta näkemättä. Ei vain tehnyt mieli lähteä päiväsaikaan kuljeksimaan ihmisten ilmoille hikoillen kuin pieni sika. Iltaisin iski laiskuus emmekä jaksaneet silloinkaan lähteä Haniaan. (Agia Marinan pääkadulta olisi päässyt kätevästi bussilla alle kahdella eurolla Haniaan.) Säästä vielä sen verran, että klo 18 jälkeen alkoi olla inhimilliset kelit lähteä jalkautumaan ravintoloihin ja kauppoihin. Agia Marinassa ja Plataniaksessa ovat liikkeet auki iltamyöhään. Kaupoissa on tarjolla normaalia turistikrääsää (vaatteita, Kreeta aiheisia tuliaisia, koruja, feikkihajuvesiä ym.).

Pääkatu Agia Marinassa

Kaikille Kreetan saarelle menijöille suosittelen auton vuokraamista. Meillä oli auto vuokrattuna kolme päivää ja olisi voinut olla kauemminkin. Emme ottaneet paineita nähtävyyksillä juoksemisen suhteen vaan kävimme siellä missä huvitti kulloisenakin päivänä käydä. Ensimmäisenä autoilupäivänä kävimme Elafonissin rannalla. Matka rannalle oli hienompi kokemus kuin itse ranta. Ranta oli hieno kirkkaine vesineen ja mataline rantoineen. Olisihan se ollut hieno kokemus ja kaunis ranta ilman niitä kaikkia muita turisteja, jotka rannalla ja vedessä ähöttivät. Opas oli kuvaillut rantaa rauhalliseksi. Tämä määritelmä ei minusta täyty, jos rannalla ei meinaa löytää edes paikkaa omalle pyyhkeelle, jotta voisi makoilla auringossa. Elafonissin ranta oli pettymys, mutta matka sinne oli seikkailu.

Elafonissin ranta

Elafonissin rannalle ajoimme pari tuntia pelkässä vuoristossa. Myöhemmin saimme tietää, että rannalle olisi päässyt ajamaan myös rantatietä. Seurasimme Elafonissin kylttejä ja ne veivät rannalle vuoristoteiden kautta. Vuoristotiet olivat kapeita, mutkaisia ja ihan jyrkänteen laidalla. Vuoristossa ajellessa traumoja sai joka ikinen kyydissä ollut. Kaikki minut tuntevat tietävät, ettei minua ole luotu auton rattiin saati sitten ajamaan kapeita vuoristoteitä vain metrien päässä varmasta kuolemasta. Ei auttanut itku markkinoilla vaan ajettava oli. Näin jälkikäteen ajateltuna vuoristossa ajaminen oli yksi matkan hienoimpia kokemuksia.

Autona meillä oli neljän hengen Hyundai, jota ei ollut hevosvoimilla siunattu. Auto-raasu oli vain muutaman vuoden vanha ja selvästi veteli viimeisiä henkäyksiään. Moneen kertaan mietimme joudummeko työntämään auton mäen päälle. Luulisi, että vuoristoisella saarella osattaisiin hankkia vuokra-autot sen mukaan, että ne kestävät vuoristoteillä ajoa. Moottoritiellä ajaessa meidät ohitti moni Fiat Punto ja muu pikkuauto, vaikka ajoin melkein kaasu pohjassa. Vauhtiennätys Hyundailla (alamäessä moottoritiellä ajettuna) oli 90 km/h! Voi sitä vauhdin hurmaa.

Pikku-Hyundai

Toisena autoilupäivänä kävimme Kournas Lakella eli suomalaisittain Kournajärvellä. Vesi oli kirkasta ja turisteja oli todella vähän. Järvellä ei ollut normaalia hiekkarantaa vaan ne muutamat ihmiset, jotka näimme, makoilivat puiden varjossa nurmikolla. Maisema oli kaunis lukuunottamatta poljettavia räikeänvärisiä muoviveneitä. Onneksi niitä lipui järvellä vain muutama. Kävimme järvessä uimassa ja nautimme hienoista maisemista. Rannalla työnsimme jalat veteen ja annoimme pikkukalojen syödä kuollutta ihoa jaloistamme. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka.

Kournas Lake

Viimeisenä autoilupäivänä oli niin kuuma, että kävimme vain aamupäivällä Haniassa markkinoilla. Muutama tunti markkinoilla riitti emmekä pystyneet enää jatkamaan Hanian keskustaan vaan suuntasimme takaisin hotellille ja suoraan uimaan. Markkinat olivat sinänsä näkemisen arvoiset, jos ei sellaisilla ole ennen käynyt. Samanlaisia markkinoita on monessa muussakin lomakohteessa, joissa olen käynyt. Kakkosluokan turistivaatetta halvalla. 

Moni kiinnostava paikka jäi kokematta ja seuraavalla kerralla (jos sellainen vielä tulee) pitää ehdottomasti vuokrata auto koko loman ajaksi (ja mennä hotelliin, jossa on oma uuni, jotta siskoni voi lämmitellä itselleen niitä pakastepizzoja). Tällä kertaa meillä jäi näkemättä minolaisen kulttuurin jäänteet. Suunnittelimme, että olisimme käyneet Knossoksessa tai lähempänä olevassa Faistoksessa, mutta emme sitten jaksaneetkaan lähteä ajamaan "mopoautollamme" niin pitkälle. Myöskään Samarian rotkolla emme käyneet. Olimme jo suunnitelleet suuntaavamme sinne heti ensimmäisenä, kunnes oppaamme kertoi, ettei sinne kannata lähteä omalla autolla. Auto pitää jättää rotkon alkuun ja siitä lähtee noin kilometrin mittaiset portaat alas rotkoon. Harvan kunto kuulemma riittää niiden kapuamiseen takaisin ylös. Jos Samarian rotkolle haluaa niin kannattaa ostaa valmis retki.

Sitten vielä muutama sana hintatasosta ja ravintoloista. Kannattaa katsoa mihin ravintolaan menee syömään. Agia Marinassa oli todella hyviä ravintoloita ja perusravintoloita. Me halusimme usein omaa rauhaa ja menimme tyhmyyksissämme ravintoloihin, joissa oli hiljaista. Alkeellinen virhe. Ruoka oli keskitasoista eikä mitenkään erikoista. Lopulta vierailimme ravintolassa, jonka olimme huomanneet olevan melkein täynnä joka ilta. Hitsi, että ruoka oli hyvää! Maailman ihaninta tsatsikia! Nam nam. Kahden hengen ruokailu sisältäen alkupalat, pääruuat, jäkiruuat, pikkupullo ouzoa ja juomana limukat maksoivat yhteensä 22e (plus tippi omantunnon mukaan). Yleensäkin ravintolaillallisen alkoholittomine juomineen sai reilulla 10 eurolla. Mehän emme sotke ruokanautintoon alkoholia vaan nautimme ruuat ja viinat erikseen. :)

Yhtä kaikki voin suositella Kreetaa lomakohteena lämpöä pelkäämättömille matkaajille. Auringonpalvojille ja kreikkalaisen ruuan ystäville se on paratiisi. Muistakaa vuokrata auto (ja käydä Haniassa)!