Krkan kansallispuisto

Kävimme Kroatian matkan aikana retkellä Krkan kansallispuistossa. Krkan kansallispuisto on saanut nimensä Krka-joesta, joka virtaa kansallispuiston läpi. Kansallispuistossa on monia vesiputouksia, joita turistit tulevat sankoin joukoin ihailemaan. Kansallispuisto ei ole niin suuri ja näyttävä kuin Plitvicen kansallispuisto, mutta se on Splitistä käsin lähempänä ja näin nopeammin saavutettavissa kuin Plitvice. Paikanpäälle voi tulla omalla autolla tai retkenjärjestäjien kautta. Skradinski buk on Krkan kansallispuiston suurin ja suosituin vesiputouskohde. Se oli meidän retkemme pääkohde. Omalla autolla vierailtaessa pitää auto jättää kansallispuiston sisäänkäynnin parkkipaikalle, ostaa lippu ja joko patikoida alas noin kilometrin matkan tai mennä kansallispuiston järjestämällä kuljetuksella alas vesiputousalueelle. Lippu alueelle maksaa aikuiselta 15€, mutta meillä se toki kuului retken hintaan ja pääsimme omalla bussilla ihan alas vesiputouksille saakka.

Vesiputouksilla on noin 2 kilometrin mittainen reitti, jota pitkin voi kulkea ja ihailla mahtavia maisemia. Saamamme opaslehtisen mukaan reitin pystyy kulkemaan tunnissa, mutta meillä meni reitin läpikäymiseen noin kaksi tuntia ja olisin voinut viihtyä pitempäänkin. Olisin voinut valokuvailla maisemia ja yksityiskohtia vaikka koko päivän. Valitettavasti en ole hyvä kuvaaja, joten sekin aika olisi ollut hukkaanheitettyä. Hyvä valokuvaaja olisi saanut paikasta uskomattoman kauniita kuvia. Harmittaa kun en saanut tallennettua kuviin kansallispuiston todellista kauneutta. Valokuvaajalle Krkan kansallistuisto on ehdoton kohde ja kannattaa varata reilusti aikaa paikkaan tutustumiseen.

Reitin varrella on pysähdyspaikka, jossa on useita kahviloita ja nurmikkoalue, jossa voi syödä omiakin eväitä. Reitin varrella on siellä täällä myös vanhoja mummoja myyntikojuineen. He myyvät paikallisia pähkinöitä ja marjoja (kiskurihintaan). Kahvila-alueen vieressä on myös uima-alue. Keväällä vesi oli vielä niin kylmää, ettei vedessä juuri uimareita näkynyt. Kesällä alue täyttyy vedessä uiskentelijoista ja mikäs siinä olisi uiskennellessa hienojen maisemien ympäröimänä.

Astetta nätimpi uimapaikka

 

Näin toukokuussa alue oli kohtuullisen rauhallinen. Turisteja oli liikkeellä juuri sopivasti. Alueen vessoihin oli siltikin pitkät jonot, vaikka ihmisiä oli liikkeellä kesän sesonkiaikaan verrattuna luultavasti vain murto-osa. Voin kuvitella, että kesän sesonkiaikana yksi jos toinenkin on umplahtanut veteen kun kapealla puupolulla onkin tullut liian ruuhka.

Tässä voisi olla vaaranpaikka kesällä turistipaljoudessa

Retkeä ostaessa meille annettiin ohjeeksi laittaa päälle urheilulliset vaatteet ja kävelyyn sopivat kengät. Minä olin tietenkin liikkeellä urheiluvarusteissa eikä todellakaan olisi tarvinnut. Ihan ballerinat ja mekkokin olisi riittänyt. Urheiluvarustukset tulivat tarpeeseen vasta, kun menimme syömään Krka-joen  yläjuoksulle Roski slap -nimiseen paikkaan. Ruokatauon lisäksi aikaa oli varattu jokeen tutustumiseen maankamaralla tai maisemien ihailuun viereisen kukkulan laelta. Kukkulalle kiipeämiseen oli kaksi vaihtoehtoa; joko kiivetä portaita pitkin kukkulan laelle tai kiivetä loivempaa kohtaa vuoristoa pitkin. Äitini jäädessä ihailemaan maisemia maankamaralta, lähdin minä valloittamaan kukkulaa. Kiipesin ensin vuoristoa pitkin niin ylhäälle kuin uskalsin. Vuorenrinteen jyrkennyttyä päätin palata takaisin, koska minua huoletti miten alaspäinmeno mahtaa onnistua. Ja totta tosiaan alastulo oli paljon vaikeampaa kuin ylös kiipeäminen. Nilkkaa nyrjäyttämättä pääsin kuitenkin alas ja seuraavaksi suuntasin kohti portaita. Portaita kiipesin kukkulan huipulle saakka vaikkakin luultavasti viimeiset portaat vauhti hyytyneenä ja kovasti huohottaen (lue: juoksin sporttisesti portaat alhaalta ylös hengästymättä lainkaan). Pelkkä portaiden kiipeäminen kesti valehtelematta ehkä noin 15 minuuttia, joten mistään muutamasta portaasta ei ollut kyse. Roski slap on huomattavasti rauhallisempi kuin Krkan pääturistikohde Skradinski buk. Vesiputouksia ei ole, mutta kaunista luontoa senkin edestä. Sesonkiaikaan Skradinski bukin ollessa täyteen ammuttu turisteja, uskoisin Roski slapissa olevan rauhallisempaa. Meidän vieraillessa Roski slapissa ei siellä ollut meidän retkiseurueen lisäksi juuri ketään, joten paikkaan sai tutustua rauhassa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä katsomaan pienellä saarella sijaitsevaa Visovac luostaria sekä kävimme Sibenikin kaupungissa.

Kalliokiipeilyä Roski slapissa (pahoittelen kännykkäkameralaatua)

Maisema kiipelyn lomassa

Paluumatkalla pysähdyimme katsomaan saaressa toimivaa Visovac luostaria

Ostimme Krkan retken retkenjärjestäjä Portalilta. Heillä on toimisto Splitissä Trg republike -aukion kupeessa. Retket järjestetään englanniksi ja retkiä oli tarjolla iso kirjo muun muassa Mostariin, Dubrovnikiin, Hvarin saarelle ja Plitvicen kansallispuistoon. Kokopäiväretki Krkaan maksoi 56€ ja oli jokaisen sentin arvoinen. Opastus oli ensiluokkaista. Matkalla kohteeseen saimme kattavasti tietoa Kroatiasta ja itse kohteesta, mutta paikanpäällä kohteessa saimme tutustua siihen rauhassa. Opas kertoi bussimatkan aikana maan nykytilasta sekä historiasta. Hän kertoi Jugoslaviasta ja 1990-luvun Kroatian sodasta kroatialaisen version. Opas myös painotti sitä, että hänen versio on Kroatian kanta sodan kulkuun ja sen syihin ja kannusti kuulemaan myös naapurimaiden versiot tapahtumista. Herkkänä ihmisenä kuuntelin tippa linssissä oppaan kertomusta sodan tapahtumista. Kävimme  myöhemmin myös toisen matkanjärjestäjän retkillä, mutta eniten sain irti juuri tästä Krkan retkestä sen vuoksi kuinka kattavasti opas kertoi kohdemaasta. Harvoin olen niin innolla kuunnellut historiaa kun tuon bussimatkan aikana.