Durmitorin kansallispuisto ja Crno jezero

Montenegron matkaa suunnitellessa luin paljon hehkuttavia blogikirjoituksia Durmitorin kansallispuistosta. Päätin, että siellä on päästävä käymään Montenegron loman aikana. Suunnittelin yhden tai kahden yön yöpymistä Zabljakissa Durmitorin kansallispuiston kupeessa. Äitini ei valitettavasti innostunut ideasta, joten päätimme, että käymme tsekkaamassa kansallispuiston päiväseltään.

Durmitorin kansallispuisto sijaistee Montenegron pohjoisosassa ja on maan suurin kansallispuisto. Durmitornin kansallispuisto on ollut vuodesta 1980 Unescon maailmaperintökohde. Kansallispuiston alueelta löytyy muun muassa Euroopan syvin kanjoni, Tara-kanjoni. Kansallispuistosta löytyy 48 yli kahden kilometrin korkeudessa sijaitsevaa vuoren huippua. Durmitorin kansallispuisto houkuttaa ihmisiä vaeltamaan uskomattoman hienoissa maisemissa. Tarjolla on myös muita aktiviteetteja kuten koskenlaskua, melontaa ja laskettelua.

Hyvä tukikohta Durmitorin kansallispuistossa vieraillessa on kansallispuiston kupeessa sijaitseva Zabljak. Zabljak on Balkanin korkein kaupunki sijaiten 1456 metrin korkeudessa. Käytännössä Zabljak on muutaman tuhannen asukkaan pieni idyllinen vuoristokylä. Kylästä lötyy ravintoloita ja majapaikkoja kotimajoituksesta hotelleihin. Zabljak on nopean ajomatkan päässä Durmitorin vaellusreiteistä.

Muutaman kilometrin päässä Zabljakin kylästä Durmitorin kansallispuiston alueella sijaitsee Crno Jezero eli mustajärvi. Me päätimme käydä katsastamassa järven, koska se on ehkä helpoin vierailukohde nopeaan visiittiin Durmitorissa. Parkkipaikka on hiukan alle kilometrin päässä itse järvestä. Maksettuamme parin euron pääsymaksun kansallispuistoon lähdimme kävelemään metsän siimekseen johtavaa pyörätietä. Järvelle päästyämme jäimme istumaan penkille järven kupeeseen ja odotimme kun bussilastillinen ihmisiä kävi ottamassa valokuvia järvestä. Muutaman kymmenen minuutin valokuvaamisen jälkeen ihmiset poistuivat takaisin parkkipaikan suuntaan. Me sen sijaan lähdimme kiertämään järveä helppokulkuista polkua pitkin. Puolessa välissä matkaa järvi on niin kapea, että siitä pääsee kivien yli hyppimällä toiselle puolelle. Itse asiassa mustajärvi koostuu kahdesta järvestä ja kokonaisuutta kutsutaan mustajärveksi. Me päätimme oikaista järven kapeasta kohtaa toiselle puolelle. Valitettavasti emme enää löytäneet järveä kiertävää polkua vaan pyörimme umpimähkään metsässä pikkupolkuja seuraillen kunnes päätimme palata takaisin alkupisteeseen. Vasta myöhemmin tajusin, että olisin voinut laittaa maps.me:n päälle ja katsoa siitä missä kohtaa iso polku menee. No tulipahan seikkailtua metsässä.

Suurimman turistilauman kadottua paikalta ei järveä jäänyt kiertämään kuin kourallinen ihmisiä. Järvi on tiheän metsän ja vuorimaisemien ympäröimä. Vesi on kirkasta eikä mustaa kuten nimestä voisi päätellä. Järven kiertävä polku on helppokulkuinen. Järveä käy ihailemassa sesonkiaikaan kesällä bussilasteittain porukkaa, mutta monet käyvät vain kuvaamassa järven eivätkä jää kiertämään järveä. Järveä kiertävällä polulla saa siis kävellä rauhassa.

Mustajärvellä vierailtuamme ajoimma Zabljakin kylään myöhäiselle lounaalle. Lounaan jälkeen mietimme lähdemmekö ajamaan takaisin Budvaan vai käymmekö katsomassa vielä Tara-kanjonin. Montenegrossa on hankala arvioida kuinka kauan menee aikaa ajomatkoihin, koska tiet voivat olla kapeita ja hidaskulkuisia. Päätimme lähteä lounaan jälkeen ajamaan takaisin Budvaan, jotta kerkeämme varmasti takaisin hotellille ennen pimeän tuloa. Zabljakista on Budvaan matkaa 180 kilometriä, mutta vuoristoisesta maastosta ja serpentiiniteistä johtuen matka kesti meillä reilut kolme tuntia. Lähes koko matka ajetaan vuoristossa. 

Meidän tutustumisemme Durmitorin kansallispuistoon jäi todella pintapuoliseksi ja suosittelenkin luonnonystäville usean päivän mittaista matkaa Durmitorin kansallispuistoon. Meiltä jäi näkemättä monia hienoja maisemia ja vaellusreittejä. Kävimme myöhemmin uudelleen Durmitorin kansallispuistossa kokopäiväretken yhteydessä. Tällöin näimme myös Tara-kanjonin. Päiväretki Durmitoriin on hyvä ja halpa vaihtoehto, jos haluaa nopeasti ja vaivattomasti nähdä Durmitorin maisemia eikä ole itse innostunut patikoimaan.