The Turistirysä Torremolinos

Viimeinen matkakohteemme pienellä Andalusian kiertomatkallamme oli Torremolinos. Halusin päästä viettämään stressitöntä rantalomaa viimeiset päivät reissullamme. Päätimme kohteeksi kaikkien turistirysien äidin, Torremolinoksen. Itse asiassa Torremolinos taitaa olla kaikkien turistirysien isoäiti, koska jopa oma mummoni on käynyt joskus nuoruudessaan rantalomalla Torremolinoksessa!

Torremolinos on samanlainen turistikeskittymä kuin mikä tahansa muukin suosittu rantalomakohde. Torremolinos on hyvin verrattavissa Kanariansaarten suuriin lomakyliin kuten Gran Canarian Playa del Inglesiin tai Teneriffan Playa de las Americasiin. Rannalla on rantabaareja ja maksullisia aurinkotuoleja. Joka paikassa on ravintoloita, pieniä turistikrääsäkauppoja ja tietenkin hotelleja toisensa perään. Minut kuitenkin yllätti se, että suurin osa matkailijoista näytti olevan espanjalaisia. Toki oli turisteja myös ulkomailta, mutta Torremolinos näyttää olevan myös espanjalaisten lomakohde. Varsinkin päivisin rannoilla oli paljon paikallisia. Iltaisin Torremolinoksen keskustan miehitti tietenkin ulkomaalaiset turistit. Ja kyllähän niitä riitti! Rantaa myöten kulkee rantakatu, jonka varrella käy iltaisin kova kuhina. Kadun varrella on krääsäkauppoja sekä ravintoloita ja baareja. Toisaalta olo on hyvin kotoisa, koska kaikki tarvittava on käden ulottuvilla ja ravintoloistakin on varaa valita. Simppeliin rantalomailuun siis oiva valinta.

Kun pelkkä Torremolinos alkaa kyllästyttää, voi näppärästi lähteä junalla tutustumaan Malagaan tai Fuengirolaan. Jos siis ensin löytää junan. Saimme hotellin respasta kartan, johon oli merkitty rautatieasema. Menimme kartan näyttämään paikkaan ja pyörimme siellä muutaman hetkisen ympäriinsä etsien mitään mikä voisi vähääkään vaikuttaa rautatieasemalle. Lopulta kysyimme apua paikalliselta mieheltä, joka neuvoi meidät oikeaan paikkaan. Junat kulkevat maan alla (tietenkin!) ja sinne pääsee pienen punaisen tönön kautta. Minun mielestäni koppero näytti erehdyttävästi nakkikioskilta eikä siinä lukenut edes mitään junaan viittaavaa. Parilla eurolla pääsee junalla sekä Malagaan että Fuengirolaan.

Tämän näköisestä kopperosta pääsee junalle.

Reilun viikon kaupunkikiertelyiden jälkeen Malagan kaupunki ei jaksanut enää säväyttää. Olin niin väsynyt, että olisin voinut vain maata rannalla x-asennossa viimeiset kolme päivää. Mutta koska olimme tulleet Espanjaan asti kiertelemään paikkoja, oli tavoitetta kunnioitettava loppuun saakka. Kävimme kiertelemässä ympäri Malagan keskustaa, mutta emme jaksaneet paneutua nähtävyyksiin. 

Pablo Picasso on syntynyt Malagassa ja toki tämä näkyy kulttuuritarjonnassa. Malagasta löytyy Picasso-museo sekä nähtävillä on Picasson entinen kotitalo. Kävimme pyörimässä Picasson lapsuuden "huudeilla", mutta emme menneet itse taloon sisälle tutustumaan. Malagassa on museoita vaikka muille jakaa. Löytyy nukkemuseota, viinimuseota, merenkulkumuseota sekä taidemuseoita. Malagassa on siis kulttuurinnälkäisellä varaa valita. Me olimme tylsiä ja kävelimme vain paikasta toiseen toljotellen nähtävyyksia ulkoa käsin. 

Ostoskatu Malagassa

Välillä istahdettiin tapaksille. Nam!

Kävimme myös tutustumassa Fuengirolaan. Kävimme Miramar-ostoskeskuksessa sekä kävellen tutkailemassa Fuengirolaa. Päällisin puolin Fuengirola muistuttaa Torremolinosta. Miramar-ostoskeskuksessa minulta meinasi päästä itku, kun huomasin, että eläinkaupassa myydään kissan- ja koiranpentuja lasihäkissä. Ihan uskomatonta toimintaa! En voi ymmärtää, miten missään länsimaisessa maassa voidaan tehdä tuollaista. Pennut olivat häkeissään vailla emoa ja kontaktia ihmisiin. Miten kukaan voi kuvitella, että tuolla lailla saadaan aikaan sosiaalisia lemmikkieläimiä?? Kaiken lisäksi, jos ostat pennun kaupasta et voi olla varma millainen ihminen on sen kasvattanut (=tehtaillut) ja millaisissa oloissa se on viettänyt ensimmäiset elinviikkonsa. Mutta mikäpä siinä, jos ihmisiä ei kiinnosta pennun alkuperä ja hyvinvointi. Onneksi meillä Suomessa on asiat tältä osin huomattavasti paremmin ja ihmiset pääsääntöisesti valveentuneempia lemmikkiä ostaessaan.

Itse Miaramar-ostoskeskus on käymisen arvoinen paikka. Ainakin, jos tykkää shoppailla huokeasti. Miramarista löytyy nimittäin Primark niminen liike, jossa myydään todella halvalla vaatteita ja muuta tavaraa. Itse ostin esimerkiksi hupparin 10 eurolla ja jumppahousut 11 eurolla. Naisten t-paitoja sieltä saa parhaimmillaan alle viiden euron. Laadukkaampien merkkien ystäville suosittelen Malagan El Corte Ingles -ostoskeskusta. Ostoskeskus on iso ja laatumerkkejä saatavilla kattavasti. Myös kohtuuhintaisia tuotteita löytyy, joten kannattaa poiketa Malagassa ollessa El Corte Inglesissä, jos shoppailu kiinnostaa.

Miramar ostoskeskus Fuengirolassa

Utuinen Fuengirola

Lopuksi taas lätinää hotellista. Tällä kertaa ei niin mairittelevaa tekstiä kuin Rondan hotellin kohdalla. Turistikohteissa hotellien hinnat olivat heinäkuussa aika huimia kaupunkikohteisiin nähden. Löysin kuitenkin ihan kohtuulliselta näyttävän huoneistohotellin ihan rannan tuntumasta. Sain markkinoitua idean äidilleni, joka inhoaa isoja kerrostalohotelleja, ja varasin meille merinäköalallisen huoneiston Bajondillosta. Bajondillo on helkutin iso hotellikompleksi Torremolinoksen ytimessä ja rannan tuntumassa. Sijainti on ensiluokkainen, mutta hotelli itsessään ei niinkään. Yleiset tilat kuten respa, allas-alue ja ravintola ovat remontoituja ja viihtyisiä, mutta huoneet eivät niinkään. 

Huoneistoomme astuessamme järkytyimme sydänjuuria myöten. Astuimme takaisin 70-luvulle, emmekä millään kivalla retrotavalla vaan nuhruisella ja likaisella tavalla. Keittiö oli minimaalisen pieni ja kaikinpuolin samanlainen kuin mummoni 60-luvulla rakennetun mummonmökin keittiö. Juomalasit olivat samanlaiset kuin mummollani vielä 90-luvulla (mummonikin on osannut heittää 60-luvun ruskeat juomalasit menemään jo 20 vuotta sitten joten miksi ei Bajondillokin?). Mitään ei oltu kunnostettu ja sen kyllä huomasi. Jääkaappi oli pieni ja aika kehnossa kunnossa. Tykkään vanhasta, mutta en likaisesta ja huonosti hoidetusta. Vessassa koin suurimman järkytyksen. Amme oli värjääntynyt pohjasta ruskeaksi. Bookingin sivuilla huoneistoista on vain remontoituja kuvia. Ilmeisesti kaikki huoneistot eivät ole remontoituja ja meille napsahti remontoimaton huoneisto. Huoneiston yleistunnelma oli likainen. Viihdyimme yllättäen eniten parvekkeella, jolta oli osittainen merinäköala. Kuten olen aiemminkin maininnut olin jo niin väsynyt koko matkaamiseen, etten tässäkään kohtaa jaksanut nähdä enää vaivaa ja mennä vaatimaan huoneen vaihtoa oikeaan merinäköalalliseen huoneistoon. Pelkäsin, että minun tuurilla uusi huoneisto olisi vielä kammottavammassa kunnossa kuin sen hetkinen huoneistomme.

Huoneistoa lukuunottamatta hotelli on keskitasoinen jos ei jopa hiukan laadukkaampi. Iltaisin on ohjelmaa aikuisille ja päivällä perheen pienimmille. Hotellilla on oma lääkäri, jolla on vastaaotto hotellin tiloissa. Lisäksi hotellilta löytyy kahvila, ravintola, pelihuone ja kirjasto. Miksi on pilattu hyvä hotelli aivan kauheilla kulahtaneilla ja kunnostamattomilla huoneilla?? Jos hinta olisi ollut verrannollinen huoneen kuntoon, en olisi näin suivaantunut, mutta maksoimme huoneesta huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Sevillassa 4 tähden hotellihuoneesta (itse asiassa melkein tuplahinnan). Kai se on se sijainti, mikä tässä hotellissa maksaa.

Huoneistohotelli Bajondillo rannalta kuvattuna

Huomaattehan pinttyneen lian kuvan oikeassa alalaidassa?

En muuten käynyt tässä altaassa pesulla ilman sandaaleja...

Aika heikohko merinäköala parvekkeella, mutta toisaalta oli kiva katsella sivukujan ravintoloiden elämää eri vuorokauden aikoina.

Kaiken kaikkiaan Torremolinos täytti odotukseni helppona rantalomakohteena. Kolmen päivän aikana pidimme yhden päivän, jolloin keskityimme pelkästään rannalla makaamiseen. Vuokrasimme 4,5 eurolla rantatuolit ja vietimme päivän rannalla aina iltaan saakka. Hotelli oli niin lähellä, että siellä saattoi käydä vessassa sekä syömässä salaattilounaan kesken päivän. Kyllä Torremolinoksessa kelpaa köllötellä auringon alla ja nauttia lämmöstä hyvää hömppäkirjaa lukien. 

Löysimme hotellin läheltä kiinalaisen ravintolan ja kävimme siellä syömässä jopa kahtena peräkkäisenä iltana. Olin jo saanut tarpeekseni espanjalaisesta ruuasta ja sen aiheuttamista vatsavaivoista, joten kiinalainen ruoka oli vallan virkistävää vaihtelua. Lisäksi kiinalainen on aina varma valinta. Joka kolkassa se maistuu melkein samalta eikä aiheuta minulle vatsanpuruja. Kiinalainen ei ole pettänyt vielä koskaan. Vietimme viimeiset lomapäivät siis täysin piittaamatta paikallisesta kulttuurista nauttien turistikohteen palveluista täysin rinnoin. :)